Pienen potilaan elämää

Vihdoinkin Pessi alkaa olla kunnossa. Mistä sen tietää? No tietysti siitä, ettei kauluri haittaa menoa enää pätkääkään, tuo alkaa olla jo sopeutunut elämään sen kanssa. Vahtimaankin taas pystyy. Ihanat pari viikkoa olikin hiljaista, kun Ipikään ei ilman Pessiä jaksanut haukuskella, mutta kaksin tyhmyys tiivistyy ja kunnon möykkää saadaan välillä olla hiljentelemässä. Sisällä Pessi joutuu siis edelleen elämään kaulurin kanssa, koska kivespusseista irtoaa nyt ruvet ja ne kutittavat. Siwan eteen kun eilen jätin Pessin hetkeksi, se oli sillä aikaa irrotellut jo hieman rupiaan nuolemalla kivekset taas verille. Ei muuta kuin kaulurikuuri siis jatkukoon siihen asti, että kaikki ruvet ovat lähteneet. Iho alkaa onneksi jo olemaan todella hyvässä kunnossa.

Saksin eilen Pessistä taas vähän karvaa pois, ja varmastikin se tullaan ajalemaan nyt sitten kuitenkin koneella jossain välissä hyvinkin lyhyelle turkille. Lisäksi järkkäilen itselleni vapaaksi kesäkuun 7. päivän. Tarkoitus olisi viedä Pessi pallien poistoon. Kun niistä kerran tuli tällekin kuulle melkein 300 euron lasku, niin laitetaan samanmoinen sitten ensi kuullekin. Jospa tuo leikkaus vaikuttaisi niin henkisesti kuin fyysisestikin Pessin elämään. Juoksunarttujen kanssa elämä ainakin helpottaa. 🙂

Janne tässä vasta totesi, ettei voinut kuvitellakaan, että nuo Pessin allergiat olisivat näin vakavat. Se kun oli luullut, että oikealla ruokavaliolla ja lääkityksellä ne kyllä kunnossa pysyisivät. Mutta nyt J joutuikin sitten myöntämään, että aika varmasti Pessin sairastelu on vaikuttanut sen luonteeseenkin. On se niin eri koira sairastaessaan ja terveenä ollessaan. Mutta nyt voitais toivoa vain todella terveitä päiviä tästä eteenpäin!