Bloggaukset loppuvat

, mutta vain tässä osoitteessa. Uusi blogi on luotu Pessille, Ipille ja Kimmalle yhteisesti osoitteeseen http://www.pipipaat.wordpress.com. Toivotamme Sinut tervetulleeksi lukemaan uusia kujeita ja kolttosia Pipipäiden elämästä uutessa osoitteessa!

Uusia tuulia

Pessi alkaa olla jo hyvinkin terve. Tikit eivät menoa haittaa, muutamaan kertaan ollaan käyty jo irtolenkeillä ja koirat ovat päässeet revittelemään keskenään muutaman kuukauden tauon jälkeen. Meno on taas kuin talvella: juoksua, haukkua, rähinän alkuja, keppitappeluita ja yhdessä hömpöttelyä eritoten. Kotona Pessi on hirveä kerjäläinen ja ulkona äijjämäisempi kuin ennen leikkausta. Jospa se tuosta nyt rauhoittuisi vähitellen, kun pallitkin on parantuneet kokonaan ja hormonitoimintakin ehkä loppuu?

Uudet tuuletkin puhaltavat laumassa, kun lauantaina hännänhuipuksi tassuttelee 7,5 viikon ikäinen Kimma-bordercollienarttu. Kimma tulee ensisijaisesti minun koirakseni ja harrastuskaverikseni. Aluksi tarkoitus on tosin ihan vain tutustua uuteen tulokkaaseen paremmin ja tutustuttaa isot pipipäät pieneen tulokkaaseen. Kimman tulon myötä tämäkin blogi tulee tiensä päätökseen, sillä tarkoituksena olisi vihdoin saada julkaistua koko lauman omat nettisivut ja uusi blogi. Mutta näistä sitten aikanaan lisää. Tässä nyt viikon takaisia kuvia 6-viikkoisesta Kimmasta, joka tottelee virallisena nimenään Vuohitallin Katseet Kertovat -riimittelyä.

Pallivahaa ja muita troppeja

Maanantaisesta leikkauksesta alkaa olla nyt kohtuullisesti jo aikaa. Tänään Pessi on ensimmäistä kertaa ollut lenkeillä kiinnostunut takapäästään, mutta veikkaisin syyksi sitä, että pallipusseihin on alkanut kertymään nyt nestettä, mikä varmasti jonkin verran tuntuu ilkeältä. Edelleen Pessi kuitenkin saa antibiootteja, kipulääkettä sekä Histecciä aamuin illoin tabuina. Lisäksi sivellään pari kertaa päivässä sitä kuuluisaa Marja Tyrnin pallivahaa Pessi nivusiin. Leikkaushaava on todella siistinä pysynyt, mustelmia on muutama ja ihottumaa pukkaa, mutta eiköhän tuosta jo ensi viikolla pysty nuo tikit ottamaan pois, kun ei ole tulehdustakaan ilmassa ja haava selvästi paranee.

Mieleltään Pessi on ollut todella reipas. Jaksaa kävellä hihnalenkkejä pari-kolme päivässä. Lisäksi olisi ihan innoissaan aina hyppimässä vasten tai syliin. Jannen kanssa olivat treenailleetkin vähän tottista lelupalkalla. Virtaa riittäisi vaikka muille jakaa. Ja niin riittää Ipissäkin, joka myös on viettänyt tämän viikon siestaa Pessin seurana. Noh, Ipi pääsee viikonloppuna taas maastoilemaan, kun Pessin ja Roopen ajattelin puolestaan pakata auton takaboksiin ja suunnata Kainuun suuntaan kurpitsoita istuttelemaan. Ilkeää sitten syksyllä olla vailla osan sadosta koirien sapuskoiksi talven varalle.

Eunukki-Pessi

Ajeltiin tänään Kotkaan koiralauman kanssa vieden koiria kuvattavaksi. Samalla reissulla oli mukana myös Pessi, joka kastroitiin. Eläinlääkärissä tiedettiin jo ennalta, miltä Pessin pallit pari viikkoa sitten olivat näyttäneet, joten niiden tulehtumisesta ei tarvinnut sen enempiä selitellä. Kevyt rauhoitus ei kuitenkaan riittänyt vaan Pessi piti nukuttaa ihan kunnolla uneen, ettei reagoinut mihinkään tai sätkynyt leikkauksen aikana.

Leikkauksen jälkeen Pessi oli sitten taas hyvin samanlainen kuin pari viikkoa sitten tulehduksen aikana. Laitettiin se selvittelemään pääkoppaansa autossa olleeseen häkkiin loppupäiväksi, joka oltiin tien päällä. Matkalla tai kotona Pessi ei suostunut käymään pissalla, painui vain maahan makaamaan. Sisällä sentään on ihan rauhassa eikä edes pahemmin ole vielä piippaillutkaan. Kun laitoin sille sairaslakanan sängyn viereen, Pessi meni ihan rutiininomaisesti paikalleen makaamaan. Tuli silti heti keittiöön, kun rasautin lääkepakkauksesta lääkkeitä annettaksi. Joka-aamuinen ja -iltainen kinkku(lääke)annoshan on saatava, vaikka lääkkeet voikin yrittää sylkeä pois suusta, kun ei ne maistu hyvälle.

Seuraavat päiväthän tässä ratkaisee, kuinka käy. Toivon mukaan Pessi parantuisi nyt kuitenkin nopeasti ja suostuisi käymään siellä pissalla edes tälle iltaa vielä!

Pessi sairastaa – taas :/

Ei ole kyllä helppoa tämä elämä. Viime viikolla käytiin treenaamassa, käytiin metsälenkeillä ja tuskailtiin helteissä, kunnes Janne sanoi perjantaina, että Pessi haisee pahalta. Lauantaina huomasin Ipin nuuskuttavan Pessin takapäätä ja menin itsekin katsomaan ja märkihän se iho – suoraan pallien vierestä. Olis sitten vissiin pitänyt huuhdella Pessi jokaisen lenkin jälkeen, jos oli päässyt vedessä läträämään. Vaikka näennäisesti oli kuiva, ei kaikki paikat olleetkaan selvinneet ehjinä. Noh, viikonlopuksi Pessille kauluri päähän ja suihkuttelin rauhoittavaa ainetta alapäähän. Hirveän taistelun tuloksena tietenkin. Jannen selkä alkoi jo muistuttaa verilöylyä, kun Pessi aina raapi itsensä irti otteesta. Sunnuntaina iho näytti jo parantuvan kovaa vauhtia.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli tuskaa, kun Pessi vain vinkui ja törmäili kaulurin kanssa. Maanantaiaamuna hoitotoimenpiteiden aikana huomasin, että punoitus oli levinnyt jo palleihin ja ei muuta kuin soittoa eläinlääkäriin. Saatiin viimeinen aika 19.30 ja mentiin Otsoon Jouko Ridellille. Hän ehdotti samantien, että jos Pessi rauhoitetaan käsittelyn ajaksi ja helpottuneina suostuimme. Lopulta Pessi tarvitsi nukutuslääkkeet myös suoraan suoneen, että oli käsiteltävässä kunnossa eikä pistänyt enää vastaan. Karvat ajeltiin alapäästä ja punoitus oli laajempi kuin uskoinkaan. Pessi sai kipulääkkeen suoraan suoneen ja hoidon ja lääkkeet mukaan. Nyt iholle levitetään Fuciderm-antibioottisalvaa kahdesti päivässä, pidetään kauluria koko ajan kaulassa, kipulääkkeitäkin on muutamalle päivälle, vaikka ne nyt eivät juuri näyttäisi auttavan ja antibiootti menee myös suun kautta. Toivottavasti nyt helpottaisi! Viime yö oli kyllä ihan tuskaa, kun Pessi vain vinkui ja huusi, kun liikahtaessaan saa aina kutitusreaktion ja kun ei pääse nuolemaan kaulurin vuoksi, juoksisi mielellään ympäri kämppää takapäätään pakoon. Ulkoilut ovat ihan tuskaa, mutta ruokahalu Pessillä ei ole missään vaiheessa mennyt.

Leikkelin Pessiltä eilen karvoja muutenkin lyhyemmiksi ohennussaksilla ja jos vain tuosta paranisi niin sitten viimeistelen lopputuloksen hyvinkin lyhyelle karvalle kesän ajaksi. Ei kiitos enää tällaista tulehdusreaktiota!

Otin äsken kuvan Pessi-raasusta ja palleista. Nyt Pessi istuu vain lattialla ja liikahtaa muutaman minuutin välein muutaman kymmenen senttiä eteenpäin ja hinkkaa pallejaan siten maahan. Ilmeisesti helpottaa muka noin oloaan, vaikka varmastikaan tuo ei hyvää tee.

Viestiä juoksemassa

Tunkeuduttiin tänään Jannen, Raisan, Ipin ja Narun viestitreeneihin. Aluksi tallailtiin esineruutua tunnin verran ja juoruiltiin Raisan kanssa. Narun ja Ipin esineruutuilun ja viestittelyn jälkeen Pessikin pääsi toimiin. Tai no oltiin me siinä jo käyty vetämässä Ipille harhajälki ja Pessi puhkui menohaluja. Päästin sen sitten matkaan Ipin tehtyä oman osuutensa. Janne kutsui Pessiä aika pitkänkin matkan takaa, mikä kiritti Pessin juoksemaan ensin Jannelle, ja sieltä sitten takaisin meidän luokse. Palkkasin kuivatulla lampaan korvalla, mikä ei kuitenkaan kelvannut, sillä Pessi tahtoi lähteä uudestaan juoksemaan. Päästin sen sitten takaisin Jannen taas kutsuessa kaukaa, ja Pessi lähti taas täysillä juoksemaan. Takaisinkin juoksi ja palkkasin tällä kertaa aina yleensä niiiin ihanalla pehmo-oravalla, joka ei sitten tällä kertaa kelvannutkaan. Nyt Janne jo näkyi sadan metrin päässä, joten Pessi ja Ipi saivat kumpikin juosta sinne ja takaisin. Tällä kertaa Pessi haki palkkaansa Raisalta Ipin mukana ja sai palkaksi Narun pallon, mikä olikin sitten niiiin ihana, ettei siitä voinut ollenkaan luopua. Tehtiin sit vaihtarit, että Naru saa jatkossakin leikkiä Pessin ankalla ja Pessi sai Narun pallon. Ihme vinkuleluongelmaiset lappalaisukot.

Niin ja Pessi on ollut vajaan viikon Atopicalla, mikä on nyt sitten viikon tauon jälkeen sopinut kuin nenä päähän. Ei ole ollut vatsaongelmia, ruoka sulaa hyvin ja Pessi on energisempi kuin aikoihin. Eilenkin tokotreeneissä vain haukkui, kun olisi niin paljon pitänyt tehdä sen kanssa. Kotonakaan ei ole niin kauhea perskärpänen kuin aiemmin ilman lääkitystä oli. Sen sijaan Ipillä on ihan järkyttävä valeraskaus, minkä Jannekin lopulta uskoi, kun vetelin Ipin nisistä maidot J:n kasvoille. Pessi olisi ihan hulluna Ipiin, joka taas ei tykkää ollenkaan. Sen sijaan kyllä haluaisi petailla sohvaa öisin ja kerjätä huomiota enemmän kuin laki sallii.

Huomenna taas agitreeneihin!

Pessimies

omana itsenään Jannen kuvaamana.

Niin, lappalainen – fiksu ja filmaattinen? NOT

Lepoa ja lenkkeilyä

Otettiin vappu ihan lepäilyn kannalta. Lenkkeiltiin ja koirat saivat revitellä. Tänään Pessi pääsi näkemään lampaita ja vuohia. Lampaat kiinnostivat, mutta myös pelottivat, kun olisi pitänyt tulla niiden suojaan. Vuohet olivat ulkosalla ja nekin pelottivat. Pessi otti sitten sen asenteen, ettei ollut huomaavinaankaan, että jotain outoja elukoita tutkaili sitä aidan takaa. Sen sijaan leikatun bordercollieuros Vekin ja bcnarttu Saran kanssa Pessi tuli toimeen hyvin. Vekin kanssa olivat äijämeiningillä hyvinä kaveruksina liikenteessä. Kuseskelivat toistensa kusien päälle vuoron perään ja Pessi jopa haastoi Vekiä leikkimään. Viimeksi Pessi ja Veki ovat olleet kimppalenkillä vuosi sitten eikä silloinkaan ollut mitään ongelmia. Lenkin päätteeksi vuohet kiinnostivat taas Pessiä ja nyt niille piti ihan haukkua. Kun siinä seisoskeltiin niin taisi se käydä aika läheltäkin niitä haistelemassa, kun Veki ja Sara olivat tukena.

Mutta johtopäätösten johtopäätös: Eipä taida Pessi porojenkaan päälle ymmärtää?

Karvaa siellä karvaa täällä

eli Pessillä karvanlähtö pahimmillaan. Kuukauden ajan olen harjannut sitä joka torstai tunnin-pari. Joka kerran on tullut otettua karvaa ihan kunnolla irti ja tänään kyljistä lähti jo ihan tuppoina pohjavilla. Ei ole karva koskaan aiemmin lähtenyt noin Pessistä, eli tietänee hyvää kesää ajatellen. Vielä olisi vaikeimmat jäljellä, eli mahan alta ja pöksyistä. Eipä ole Pessi helppo harjattava, kun noista ärsyyntyy jo siitä, jos meinaa niihin koskea. Mutta ajan kanssa ja vähitellen niin ei pääse tuo ihokaan ärsyyntymään. Mutta kyllä onkin furmis ihana keksintö!

Muuten ei ollakaan tehty oikein mitään, kun ei olla ehditty. Olin tiistaina todistamassa pienien ihmeiden maailmaan putkahtamista, kun Nitan ja Riitin pennelit näkivät päivänvalon. Aivan valtavan suloisia penneleitä! Lisää kiinnostuneille näistä ihmeistä Vuohitallin sivuilta.

Kuvatuksia

Ihana auringonpaiste helli tänään ja käytiin Hannan ja bc-tyttöjen kanssa Ladun majalla. Kameraakin ulkoilutin. Nyt onkin paljon käsiteltävää, kun eilenkin tuli otettua vajaat 1500 kuvaa. Noh, ajan kanssa tällä viikolla saadaan toivottavasti hienoja kuvia mustavalkoisista.

Pikamuokkauksilla:

Noista kuvistakin huomaa, että Pessillä on ihmeen “valunut” tuo herasilmä. Sillä rähmii se kovasti ja se on rapsutellut silmän ulkonurkan tuollai rikki, että on ihan ruvella. Huomenna on onneksi ell, joten saadaan toivon mukaan tropit tuohon vaivaan.