Tällä viikolla ollaan yritetty päästä taas normaaliin arkeen. Pessi ja Ipi ovat saaneet pitkät lenkit joka päivä ja ovat kyllä selvästi nauttineet niistä. Joku päivä oli tällä viikolla sellainenkin sattumus, että ensin Ipi pöllytti Pessin lenkillä, kun tappelivat kepistä ja toisen kerran kävi Pessin päälle illalla, kun olivat iltapissille lähdössä. Siinä tilanteessa ei tiedettykään, mistä oli kyse, mutta onneksi nuo tilanteet eivät edelleenkään jää päälle. Ilmeisesti koirat taas hakevat rauhallista yhteiselon taikaa, ja nyt loppuviikosta onkin mennyt taas todella hyvin.
Perjantai-iltana oli Laukaan tokokurssi, jossa tehtiin Pessin kanssa ensimmäistä kertaa piilopaikkamakuu ryhmässä. Hienosti meni! Muuten treenit olikin sitten Pessin innostamista tekemään, lähinnä siis perässä raahailua. Ei oikein innostanut vissiin treenailla. Silti seuraamista, noutoa, luoksetulon stoppeja ja jääviä tehtiin. Seisomaan jäämisessä Pessi meni koko ajan maahan, seuraaminen oli hyvinkin syvältä heti jos ei namittanut, ja luoksetulon stopeissa valui koko ajan läpi. Taas niitä päiviä, ettei mikään onnistunut. Silti tuli katseltua epätoivon puuskassa kevään kokeita.
Tänään puolestaan oli aamulla ekat Jatko1-agitreenit Polleparkissa. Ihanaa herätä sunnuntaiaamuna klo 7, mutta nopeasti siinä sitten piristyi, kun käytin koirat juoksemassa ja lähdin Polleparkille. Pessin ehdin lämmitellä vielä paikan päällä ja sen jälkeen raahailtiinkin esteet maneesiin ennen treenejä. Hyvät lämmittelyt sai siis itsellekin.
Pessin kanssa aloitettiin sarjalla este-este-putki. Ei edes otettu toisen esteen takaa, koska tuntui, että oli vaikeaa jo sen yhdenki takaa. Pessi oli jotenkin todella kiinni minussa, haki koko ajan kontaktia ja luki kaikkia vartalo-ohjauksia ihan sikana. Eipä juuri auttanut huutaa, että hyppyhyppyhyppyputkeenputkeenputkeen, kun itse piti varmistella samalla Pessin menoa ja se taas hidasti meitä kumpaakin. Takaleikkauksiakaan ei sitten tehty, mutta saatiin muutama onnistunut toisto alle. Sitten tehtiin itsenäisesti yksittäisiä hyppyjä vähän eri kulmista. Lisäksi kokeilin Pessillä muutaman kerran rengasta, hyvinhyvin läheltä, että saatiin onnistuneet suoritukset.
Puomia treenattiin hihnan kanssa itsenäisesti muutaman kerran ja kouluttajan kanssa kerran ilman hihnaa, mikä menikin todella hienosti!
Lisäksi tein Pessin kanssa itsenäisesti kuuden kepin sarjaa, ja kylläpä pieni poika haki hienosti välit itsenäisesti, kun palkkailin aluksi joka välin jälkeen ja siitä sitten satunnaisesti.
Kun kaikki olivat tehneet este-este-putki-sarjan, kysyin, josko voisin Pessin kanssa sitä itsenäisesti tehdä. Hienosti Pessi meni hypyn, suoraan putkeen ja tuli putkestakin ulos. Ilmeisesti tässä vaiheessa vieressä keppejä suorittanut russeli ajautui Pessin kanssa nokakkain ja rähinähän siitä sitten tuli. Sain napattua Pessistä kiinni päästä, ettei se pääsisi puremaan, mutta samalla hetkellä russeli nappasi kulmureilla mun käteen kiinni. Kivasti tuli peukalon molempiin sivuihin kulmurien reiät. Pessi tuntui olevan vain paniikissa, todella varovaisesti tuli munkin luokse ja tuijotteli russelia vaan kauhuissaan. Kun sain verenvuodon hieman tyrehtymään, tein vielä Pessin kanssa putken kertaalleen, ettei jäänyt siitä mitään huonoja muistoja ja sain lopultakin palkattua sen. Ja sitten käytiinkin jäähdyttelylenkillä ja ajelin sitten suoraan sairaalalle päivystykseen, jossa selvisikin, ettei koiranpuremille mitään tehdä. Käskivät vaan huuhdella vedellä, seurailla kättä ja hakea jäykkäkouristuksen, jos se puuttuu. Täytyy siitä ottaa huomenna selvä. Janne onneksi haki Pessin Ipin kanssa lenkille sairaalalta, joten pääsi sitten Pessikin vielä tuulettamaan päätään kunnolla. Hirveä kainalokoira se on nyt koko päivän kuitenkin ollut.
Vaikka käsi onkin kipeä, eniten harmittaa, että näitä epävarmuudesta johtuvia rähinöitä nyt tuntuu vaan sattuvan koko ajan. Tuntuu, että mitä järkeä on harrastaa, kun ei koskaan voi tietää ja olla varma, ettei Pessi itse lähde haastamaan tai vastaamaan provosointiin. Toisaalta, kyllähän näitä voi sattua ihan muutenkin, mutta jotenkin ärsyttää, että kaivanko vaan itse verta nenästäni tuolla agin harrastamisellakin. Ei se Pessi kuitenkaan koskaan tule antamaan periksi noissa tilanteissa, jos kokee jonkun uhaksi itselleen. Aika paljon varmastikin riippuu sitten ensi viikon treeneistä, miten ne menevät. Jos menee liian paljon taas kyräilyksi niin sitten täytyy ehkä kuitenkin tyytyä ihan kotikoirailuun. Siihen asti täytyy itse opetella elämään vasenkätisenä.