Ei olla tehty yhtään mitään. Ei sitten niin mitään. Pessin elämä on ollut koko viikon mallia makkarissa nukkuminen, syöminen ja ulkona 3-4 kertaa päivässä tien laidassa tarpeillaan käyminen. Liikkumaan se ei ole suostunut kuin pakon edessä, on saanut kipuhepulikohtauksia miljoona kertaa, ryntäillyt silmät kiinni kauluri päässä eikä ole jaksanut edes vahtia pitää. On tullut huomattua, että Ipikään ei ole lähtenyt vahtimaan ulkoa kuuluvia ääniä, kun ei Pessikään niihin reagoi. Muutama päivä sitten Pessin pallien tilanne oli tämä:
Nyt viikonlopun aikana Pessi on selvästi mennyt parempaan suuntaan. Se osallistuu jo sisällä yhteiseen elämänmenoon, aloitti tänä aamuna vahtimisen saaden Ipin helposti muistamaan vanhat tapansa ja ulkoisestikin kivekset näyttävät todella hyviltä. Tai no, sellaisilta kuivaneilta luumuilta ne näyttää. Niiden pintaan on tarttunut kaiken maailman karvamöykyt. Saahan nähdä, miten ne tullaan saamaan irti, etteivät enää haudo enempää ihoa rikki. Mutta joka tapauksessa, toiveikkaana voidaan nyt olla. Onneksi ilmatkin viilenevät, joten jos olisi helpompi olla sitten muutenkin ja Pessin turkki olisi varmasti tarkoitus muutenkin lyhentää kesäksi nyt kokonaan sitten pois.
Aurinkoisen viikon tuloksena itse olen ollut kuvaamassa monen monta koiraa, kun kerran omaa aikaa kerrankin oli yllin kyllin. Pessi kun ei ole kaivannut viereensä ketään lohduttajaa sen suuremmin koko sairasaikanaan. Jannen vieressä se on tainnut muutaman kerran leffaa katsella, mutta silloinkin saanut hepulikohtauksia välissä.
Niin ja kuvaustuotoksia on nähtävissä kirjavissa kuvissa.
