Pienen potilaan elämää

Vihdoinkin Pessi alkaa olla kunnossa. Mistä sen tietää? No tietysti siitä, ettei kauluri haittaa menoa enää pätkääkään, tuo alkaa olla jo sopeutunut elämään sen kanssa. Vahtimaankin taas pystyy. Ihanat pari viikkoa olikin hiljaista, kun Ipikään ei ilman Pessiä jaksanut haukuskella, mutta kaksin tyhmyys tiivistyy ja kunnon möykkää saadaan välillä olla hiljentelemässä. Sisällä Pessi joutuu siis edelleen elämään kaulurin kanssa, koska kivespusseista irtoaa nyt ruvet ja ne kutittavat. Siwan eteen kun eilen jätin Pessin hetkeksi, se oli sillä aikaa irrotellut jo hieman rupiaan nuolemalla kivekset taas verille. Ei muuta kuin kaulurikuuri siis jatkukoon siihen asti, että kaikki ruvet ovat lähteneet. Iho alkaa onneksi jo olemaan todella hyvässä kunnossa.

Saksin eilen Pessistä taas vähän karvaa pois, ja varmastikin se tullaan ajalemaan nyt sitten kuitenkin koneella jossain välissä hyvinkin lyhyelle turkille. Lisäksi järkkäilen itselleni vapaaksi kesäkuun 7. päivän. Tarkoitus olisi viedä Pessi pallien poistoon. Kun niistä kerran tuli tällekin kuulle melkein 300 euron lasku, niin laitetaan samanmoinen sitten ensi kuullekin. Jospa tuo leikkaus vaikuttaisi niin henkisesti kuin fyysisestikin Pessin elämään. Juoksunarttujen kanssa elämä ainakin helpottaa.

Janne tässä vasta totesi, ettei voinut kuvitellakaan, että nuo Pessin allergiat olisivat näin vakavat. Se kun oli luullut, että oikealla ruokavaliolla ja lääkityksellä ne kyllä kunnossa pysyisivät. Mutta nyt J joutuikin sitten myöntämään, että aika varmasti Pessin sairastelu on vaikuttanut sen luonteeseenkin. On se niin eri koira sairastaessaan ja terveenä ollessaan. Mutta nyt voitais toivoa vain todella terveitä päiviä tästä eteenpäin!

Parempaan suuntaan?

Ei olla tehty yhtään mitään. Ei sitten niin mitään. Pessin elämä on ollut koko viikon mallia makkarissa nukkuminen, syöminen ja ulkona 3-4 kertaa päivässä tien laidassa tarpeillaan käyminen. Liikkumaan se ei ole suostunut kuin pakon edessä, on saanut kipuhepulikohtauksia miljoona kertaa, ryntäillyt silmät kiinni kauluri päässä eikä ole jaksanut edes vahtia pitää. On tullut huomattua, että Ipikään ei ole lähtenyt vahtimaan ulkoa kuuluvia ääniä, kun ei Pessikään niihin reagoi. Muutama päivä sitten Pessin pallien tilanne oli tämä:

Nyt viikonlopun aikana Pessi on selvästi mennyt parempaan suuntaan. Se osallistuu jo sisällä yhteiseen elämänmenoon, aloitti tänä aamuna vahtimisen saaden Ipin helposti muistamaan vanhat tapansa ja ulkoisestikin kivekset näyttävät todella hyviltä. Tai no, sellaisilta kuivaneilta luumuilta ne näyttää. Niiden pintaan on tarttunut kaiken maailman karvamöykyt. Saahan nähdä, miten ne tullaan saamaan irti, etteivät enää haudo enempää ihoa rikki. Mutta joka tapauksessa, toiveikkaana voidaan nyt olla. Onneksi ilmatkin viilenevät, joten jos olisi helpompi olla sitten muutenkin ja Pessin turkki olisi varmasti tarkoitus muutenkin lyhentää kesäksi nyt kokonaan sitten pois.

Aurinkoisen viikon tuloksena itse olen ollut kuvaamassa monen monta koiraa, kun kerran omaa aikaa kerrankin oli yllin kyllin. Pessi kun ei ole kaivannut viereensä ketään lohduttajaa sen suuremmin koko sairasaikanaan. Jannen vieressä se on tainnut muutaman kerran leffaa katsella, mutta silloinkin saanut hepulikohtauksia välissä.

Niin ja kuvaustuotoksia on nähtävissä kirjavissa kuvissa.

Pessi sairastaa – taas :/

Ei ole kyllä helppoa tämä elämä. Viime viikolla käytiin treenaamassa, käytiin metsälenkeillä ja tuskailtiin helteissä, kunnes Janne sanoi perjantaina, että Pessi haisee pahalta. Lauantaina huomasin Ipin nuuskuttavan Pessin takapäätä ja menin itsekin katsomaan ja märkihän se iho – suoraan pallien vierestä. Olis sitten vissiin pitänyt huuhdella Pessi jokaisen lenkin jälkeen, jos oli päässyt vedessä läträämään. Vaikka näennäisesti oli kuiva, ei kaikki paikat olleetkaan selvinneet ehjinä. Noh, viikonlopuksi Pessille kauluri päähän ja suihkuttelin rauhoittavaa ainetta alapäähän. Hirveän taistelun tuloksena tietenkin. Jannen selkä alkoi jo muistuttaa verilöylyä, kun Pessi aina raapi itsensä irti otteesta. Sunnuntaina iho näytti jo parantuvan kovaa vauhtia.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli tuskaa, kun Pessi vain vinkui ja törmäili kaulurin kanssa. Maanantaiaamuna hoitotoimenpiteiden aikana huomasin, että punoitus oli levinnyt jo palleihin ja ei muuta kuin soittoa eläinlääkäriin. Saatiin viimeinen aika 19.30 ja mentiin Otsoon Jouko Ridellille. Hän ehdotti samantien, että jos Pessi rauhoitetaan käsittelyn ajaksi ja helpottuneina suostuimme. Lopulta Pessi tarvitsi nukutuslääkkeet myös suoraan suoneen, että oli käsiteltävässä kunnossa eikä pistänyt enää vastaan. Karvat ajeltiin alapäästä ja punoitus oli laajempi kuin uskoinkaan. Pessi sai kipulääkkeen suoraan suoneen ja hoidon ja lääkkeet mukaan. Nyt iholle levitetään Fuciderm-antibioottisalvaa kahdesti päivässä, pidetään kauluria koko ajan kaulassa, kipulääkkeitäkin on muutamalle päivälle, vaikka ne nyt eivät juuri näyttäisi auttavan ja antibiootti menee myös suun kautta. Toivottavasti nyt helpottaisi! Viime yö oli kyllä ihan tuskaa, kun Pessi vain vinkui ja huusi, kun liikahtaessaan saa aina kutitusreaktion ja kun ei pääse nuolemaan kaulurin vuoksi, juoksisi mielellään ympäri kämppää takapäätään pakoon. Ulkoilut ovat ihan tuskaa, mutta ruokahalu Pessillä ei ole missään vaiheessa mennyt.

Leikkelin Pessiltä eilen karvoja muutenkin lyhyemmiksi ohennussaksilla ja jos vain tuosta paranisi niin sitten viimeistelen lopputuloksen hyvinkin lyhyelle karvalle kesän ajaksi. Ei kiitos enää tällaista tulehdusreaktiota!

Otin äsken kuvan Pessi-raasusta ja palleista. Nyt Pessi istuu vain lattialla ja liikahtaa muutaman minuutin välein muutaman kymmenen senttiä eteenpäin ja hinkkaa pallejaan siten maahan. Ilmeisesti helpottaa muka noin oloaan, vaikka varmastikaan tuo ei hyvää tee.

Viestiä ja agia

Kun itse olin koko viikonlopun menossa, Janne joutui hoitamaan koirat. Pessi meni siinä sivussa, kun Ipin kanssa kävivät treenaamassa ja Pessikin oli päässyt juoksemaan sunnuntaina viestiä ihan yksikseen. Hienosti oli kuulema mennyt ja lappalaisukko oli juossut väliä vielä senkin jälkeen, kun treenit oli jo periaatteessa lopetettu ja palkkaa ei enää ollut. Matka oli ollut tällä kertaa lyhyt, mutta kuulostipa hienolta, että Pessille ei ole väliä, kuka siellä toisessa päässä on. Se juoksee kyllä.

Eilen sitten käytiin Jatko1:ssä tuuraamassa agilityn saralla. Yksittäisinä esteinä kepit, puomi ja rengas ja sitten kolmen hypyn sarjalla tehtiin vetoja. Kepeillä Pessi menee jo yllättävän hyvin, jopa toiselta puolelta, joka on meille se vaikeampi ollut. Tällä kertaa tehtiin 8 kepin sarjaa kolmeen kertaan. Kuulema voisin jo alkaa pitämään kättä kepeillä Pessin tasalla, ettei sen tarvitse joka kerta katsoa minua, koska alkaa mennä jo niin sujuvasti.

Puomilla vauhtia riittää vaikka muille jakaa ja siksi sitten tulee räiskintää kontakteilla. Ylösmenolla ja alastulolla namit ja namialusta lopussa. No, kaksi onnistunutta kolmesta on ihan jees-suoritus. Renkaalla ei ollut ongelmia. Aluksi tehtiin matalalta ja sitten hieman korotettuna. Itse otin vastaan heti renkaan toiselta puolelta eikä Pessi edes kokeillut tulla ali/kiertää.

Vetoja tehtiin niin, että oli kaksi hyppyä peräkkäin ja siitä käännös 60°:een kulmassa kolmannelle hypylle. Kouluttaja oli palkkaamassa lopussa vinkupallolla, mikä ainakin auttoi Pessiä irtoamaan jopa niin, että kiersi muutamaankin otteeseen viimeisen esteen. Mutta hyvin se kyllä irtoaa, jos jotain positiivista pitää löytää. Huomenna olisikin sitten omat Jatko2 treenit taas.

Agit ja tokot

Jäänyt taas treenit kirjaamatta.

Elikkäs keskiviikkona alkoi agilityn jatko2-kurssi Killerillä. Aluksi irtoamisharjoitus hyppy-putki suorana – hyppy. Apuohjaajalle Pessin uusi Narulta lainattu pallo ja hän suoran päähän vastaanottamaan koira. Viimeinen hyppyrima oli hieman vinossa, ettei Pessille olisi tullut mieleenkään mennä ali. Ja irtoamisharjoitus kun oli kyseessä niin Pessihän irtosi. Paineli ihan täysillä, ja sama vaikka otettiin toiselta puoleltakin ohjaus. Ainut, että tuolloin tiputti ekan riman, koska itse kumarruin. Mutta ihan mahtavaa!

Sitten kontaktit näytösluonteisesti kouluttajille, että mitä osataan. A-este: lentämällä yli ja vaikeuksia kontakteilla. Keinu: Lentokeinuksikin voisi kutsua, hieman arastelua alussa ja sitten taas mentiin. Kepit: Ihan jees itseasiassa ja viimeisenä pussi: ei ongelmia. Noita kontakteja pitäisi nyt hioa ja miettiä, että missä vaiheessa ne on alkaneet mennä vähän niin ja näin. Johtuuko omista käskysanoista vaiko alkaako Pessi muka olla niin varma omasta suoriutumisestaan, että huitelee sinne päin. Mietintämyssy päähän.

Tänään oli Laukaan tokot kaukalossa. Kuten nykyisin aina, nämäkin treenit menivät haukkumiseksi. Kun Pessi on alkanut vastaamaan lääkkeeseen, se on alkanut myös taas haukkumaan innostuksesta. Komentaa minua tekemään ja esittää vastalauseita koko ajan. Sinänsä en halua sen intoa nyt sammuttaa, mutta ei tuota haukkumistakaan jaksa. Plaah. Ärsyttävää, kun pitäisi vissiin ottaa taas tiukka linja, ettei haukuta treeneissä. Tai sitten ohjata haukkumisharkat seuraamisia ennen edeltäviin haukutuksiin. Siinä ehkä olisi enemmänkin ideaa. Mutta ihana nähdä, että Pessi selvästi on terveempi kuin viime vuonna tähän samaan aikaan. Niin ja treenit meni muuten ihan jees.

Tänään J:n piti antaa Pessille lääke, ja kun se kapseli on aika iso, sen kanssa on aina ongelmia, kun Pessi ei halua sitä nielaista. No J oli tunkenut sen syvälle Pessin kurkkuun ja tämä oli pistänyt vastaan, vaikka kuola oli vain valunut suupielistä. J oli mennyt tietokoneelle istumaan ja Pessi oli jäänyt olkkariin. Kohta oli alkanut kuulumaan hirveä vinkuminen ja J oli syöksynyt katsomaan, että no nytkö se tukehtuu vielä siihen lääkkeeseen. Vinkuminen oli kuitenkin lakannut ja koira ollut muutenkin ok. J mennyt takas koneelle ja samantien vinkuminen alkoi uudestaan. Nyt J oli mennyt ja ottanut selvää, että Pessi vinkui kuin tappotuomiolla olisi, kun oli niin kovasti halunnut keittiönpöydällä olleen vinkulelunsa.

Viestiä juoksemassa

Tunkeuduttiin tänään Jannen, Raisan, Ipin ja Narun viestitreeneihin. Aluksi tallailtiin esineruutua tunnin verran ja juoruiltiin Raisan kanssa. Narun ja Ipin esineruutuilun ja viestittelyn jälkeen Pessikin pääsi toimiin. Tai no oltiin me siinä jo käyty vetämässä Ipille harhajälki ja Pessi puhkui menohaluja. Päästin sen sitten matkaan Ipin tehtyä oman osuutensa. Janne kutsui Pessiä aika pitkänkin matkan takaa, mikä kiritti Pessin juoksemaan ensin Jannelle, ja sieltä sitten takaisin meidän luokse. Palkkasin kuivatulla lampaan korvalla, mikä ei kuitenkaan kelvannut, sillä Pessi tahtoi lähteä uudestaan juoksemaan. Päästin sen sitten takaisin Jannen taas kutsuessa kaukaa, ja Pessi lähti taas täysillä juoksemaan. Takaisinkin juoksi ja palkkasin tällä kertaa aina yleensä niiiin ihanalla pehmo-oravalla, joka ei sitten tällä kertaa kelvannutkaan. Nyt Janne jo näkyi sadan metrin päässä, joten Pessi ja Ipi saivat kumpikin juosta sinne ja takaisin. Tällä kertaa Pessi haki palkkaansa Raisalta Ipin mukana ja sai palkaksi Narun pallon, mikä olikin sitten niiiin ihana, ettei siitä voinut ollenkaan luopua. Tehtiin sit vaihtarit, että Naru saa jatkossakin leikkiä Pessin ankalla ja Pessi sai Narun pallon. Ihme vinkuleluongelmaiset lappalaisukot.

Niin ja Pessi on ollut vajaan viikon Atopicalla, mikä on nyt sitten viikon tauon jälkeen sopinut kuin nenä päähän. Ei ole ollut vatsaongelmia, ruoka sulaa hyvin ja Pessi on energisempi kuin aikoihin. Eilenkin tokotreeneissä vain haukkui, kun olisi niin paljon pitänyt tehdä sen kanssa. Kotonakaan ei ole niin kauhea perskärpänen kuin aiemmin ilman lääkitystä oli. Sen sijaan Ipillä on ihan järkyttävä valeraskaus, minkä Jannekin lopulta uskoi, kun vetelin Ipin nisistä maidot J:n kasvoille. Pessi olisi ihan hulluna Ipiin, joka taas ei tykkää ollenkaan. Sen sijaan kyllä haluaisi petailla sohvaa öisin ja kerjätä huomiota enemmän kuin laki sallii.

Huomenna taas agitreeneihin!

Pessimies

omana itsenään Jannen kuvaamana.

Niin, lappalainen – fiksu ja filmaattinen? NOT

Lepoa ja lenkkeilyä

Otettiin vappu ihan lepäilyn kannalta. Lenkkeiltiin ja koirat saivat revitellä. Tänään Pessi pääsi näkemään lampaita ja vuohia. Lampaat kiinnostivat, mutta myös pelottivat, kun olisi pitänyt tulla niiden suojaan. Vuohet olivat ulkosalla ja nekin pelottivat. Pessi otti sitten sen asenteen, ettei ollut huomaavinaankaan, että jotain outoja elukoita tutkaili sitä aidan takaa. Sen sijaan leikatun bordercollieuros Vekin ja bcnarttu Saran kanssa Pessi tuli toimeen hyvin. Vekin kanssa olivat äijämeiningillä hyvinä kaveruksina liikenteessä. Kuseskelivat toistensa kusien päälle vuoron perään ja Pessi jopa haastoi Vekiä leikkimään. Viimeksi Pessi ja Veki ovat olleet kimppalenkillä vuosi sitten eikä silloinkaan ollut mitään ongelmia. Lenkin päätteeksi vuohet kiinnostivat taas Pessiä ja nyt niille piti ihan haukkua. Kun siinä seisoskeltiin niin taisi se käydä aika läheltäkin niitä haistelemassa, kun Veki ja Sara olivat tukena.

Mutta johtopäätösten johtopäätös: Eipä taida Pessi porojenkaan päälle ymmärtää?