Viikonloppukuulumisia

Jäätiin viikonlopuksi Jyväskylään, mikä taisi olla kuitenkin ihan oikea ratkaisu. Perjantaina Pessin kanssa käytiin Tikkakoskella illalla ja Pessi sai Sammakkomiehen kanssa hengailla ja pelätä taas hurjia kissaserkuksia. Sammakkomiehestä oli tällä kertaa hurrrjan kiva ratsastaa Pessillä ja tehdä yllätyshyökkäyksiä sitä kohti riemusta kiljuen. Pessi kuitenkin osasi olla todella nätisti pienen kanssa ja antoi aina kohteliaasti tietä pienten kätösten tieltä. Vaikka pitihän Sammakkomiestä välillä käydä pussailemassakin. 

 

Lauantai-iltakin vietettiin Tikkakoskella, mutta aamulla käytiin jopa treenaamassa. Aluksi paikkamakuu ja sen jälkeen ruutuun menoja eri suunnista, jotka tuntuivat aluksi vaikeilta – aivan kuin Pessi ei olisi hahmottanut ollenkaan, mitä oltiin tekemässä eikä ilman käskyjä tehnyt mitään. Noutoja tehtiin myös muutama. Pessi varasti ellen pitänyt kiinni ja luovutusasentoa ei hoksannut ennen kuin oltiin treenattu vain sitä. Luoksetulon pysäytystä sitten lopuksi, enkä nyt oikein tiedä, mitä tän kans tekisi: Pessi pysähtyy kuin seinään, jos heitän sille narupallon pysähtymisen merkiksi. Ei kuitenkaan hae palloa, ellen käske vaan seisoo paikallaan odottaen luoksetulon käskyä. Jos taas en heitä palloa, se etenee parin metrin matkan minua kohden. Vaikeaa… Ihan jees-maku jäi kuitenkin näistä treeneistä.

 

Sunnuntaina olin ihan päivissä sekaisin ja luulin meillä jo alkavan lappalaiskoiratreenit. Noh, ne alkaakin vasta viikon päästä, mutta käytiin kuitenkin aamupäivästä Ellin, Katlan ja Seelan kanssa Laajavuoressa lenkillä. Pessi oli välillä hyvinkin flegmaattinen, mutta välillä lähti ihan hurjiin juoksuihin karjistyttöjen kanssa. Enemmän Pessi oli Katlasta kiinnostunut kuin Seelasta.

 

Ja kun ei sitten vielä ollutkaan ohjattuja treenejä, käytiin illalla koulun kentällä yksin treenimässä aluksi ennen kuin Miia ja juoksuinen Ronja tulivat myös paikalle. Olikin hyvää häiriöharjoitusta, kun Pessi joutui oikeasti tekemään töitä keskittymisen eteen. Yksinollessamme olin jo ehtinyt ottaa kaikki enemmän irtoamista vaativat liikkeet eli ruutua, luoksetuloa ja sen pysäytystä, sekä normi- että metallinoudot. Vauhtia haettiin Pessille tällä kertaa, mutta ei se oikein innostunut juoksemaan, ainoastaan narupallon kanssa löytyi vauhtia kumpaankin suuntaan laukan muodossa. Häiriössä tehtiin sitten seuraamista, joka vaati Pessiltä paljon, mutta teki hyvää, eikä Pessi loppujen lopuksi enää sitten vinkunutkaan ja kontaktikin löytyi. Hyviä pätkiä saatiin tehtyä. Ja voi kuinka Pessi olisi halunnut päästä Ronjan kanssa leikkimään pitkästä aikaa – juoksuilla ei tietysti ollut asiaan yhtään vaikutusta!

 

Huomenna olisi ell-aika, kun on nyt vähän liikaa mietityttänyt tuo Pessin iho. Eli vien sen tutkittavaksi, josko jotain allergiaa kuitenkin löytyisi ihan testien kautta ja samalla voisi katsoa kaikki mahdolliset ulkoloiset, joita vastaan myrkytysten pitäisi olla tälläkin hetkellä kunnossa. Normaali Pessi ei kuitenkaan ole viime aikoina ollut. Jotenkin se on kauhean masentuneen oloinen ja yksi pirtsakampi päivä viikolla auttoi huomaamaan, miten Pessi on viime aikoina huomaamatta muuttunut. Josko sillä kuitenkin tuo ihon ärtyminen tekisi olonkin sen verran huonoksi. Noh, huomenna ehkä jo jotain selviää. Toivottavasti.

Hiljaiseloa

ollaan vietetty, kun ei vain ole tapahtunut mitään. Tai on tapahtunut paljonkin, minkä vuoksi en ole jaksanut mihinkään keskittyä. Eipä olla treenattukaan Pessin kanssa, vaikka piti. Viikonloppuna vähän harjoiteltiin leluilla luoksetulon pysäytystä, mutta ei nyt mitenkään järjestelmällisesti, joten se jäi vähän vaiheeseen. Hyvin terävä Pessin pysähdys tällä hetkellä kuitenkin on. Muuten Pessi viettikin viikonlopun juoksunarun päässä pihalla ja sai ihmetellä naapuriin muuttaneita hevosia. Josko niihin tässä jossain vaiheessa pääsisi tekemään enemmänkin tuttavuutta. 

 

Jyväskylässä ollaan taasen lenkkeilty paljon Laajavuoressa ja kaupungilla. Ihan järkyttävän paljon Pessissä on ollut virtaa ja se on leikkinyt sisälläkin ihan hulluna. Eilen hieroin Pessiä leffan katsomisen lomassa ja siltä löytyi lonkista jotain ihmenäppyä. Olisiko ihottumaa vai mitä, mutta paranemaan päin ne vissiin olivat jo, sillä eivät olleet ruvilla, kuten aiemmin löytämäni näpyt. Veikkailisin, että noissa näpyissä onkin syy, miksi Pessi kesällä hotspottasi. Kanakuurilla jatketaan ruuan suhteen vielä parisen viikkoa, ja sen jälkeen otetaan kokeiluun joku toinenkin liha kunhan nyt näen, miten noiden näppyjen laita kehittyy tällä ruokavaliolla.

BarffiPessi

Pessi on nyt barffannut yli viikon ja paluuta entiseen nappularuokintaan ei todellakaan ole. Pessi rrrakastaa barffia eikä malttaisi millään odottaa ruoka-aikojaan. Ihon kutina hävisi viikonloppuna ja mahakin on voinut todella hyvin. Muutamat kakat Pessi tekee yleensä päivän aikana, mutta nähtiinpä tänään päivä, kun Pessi teki vain yhdet kakat. Tätä ei ole sattunut koskaan meillä! Eilen Pessi alkoi saamaan kanankaulojen lisäksi siipiä ja hyvin on kelvannut. Välillä pitää hotkia niin, että kaikki syöty tulee samantien ylös, mutta sekin meni sitten taas samantien alas uudelleen pureskeltuna.

 

Viikon aikana on nähty pieniä iloisia ja hauskoja paloja, joista ainakin osa seuravassa:

Sain Vauhtiraksulta Annen avustuksella haettua kanankauloja ja -siipiä ja parhaimmillaan meillä oli 40 kiloa kanaa ammeessa sulamassa. Tais olla Pessin onnenpäivä kyseessä. Siipiä pienempiin pusseihin jaettaessa vilahti myös häivähdys soopelia ja valkoista silmäkulmasta, kun Pessi meni ja pölli joko kaulan tai siiven vessasta. Pessistäkin löytyi siis se pieni röyhkeä possu, jota se osaa niin hyvin piilotella sisällään, mutta joka ei kyennyt vastustamaan broiskun kiusausta. 

 

Kun pakkasin toiseen pakastimeen vajaa 15 kiloa broiskua ja toiseen pakkaseen 15kg broiskua, Pessi on pitänyt parempana vahtia tuota isomman saaliin omaavaa pakastinta. Tyyppi makaa Aarteensa vieressä tuijottaen sitä herkeämättä. Vuorokauden tuijotti kunnes näin sen yrittävän murtautua Aarteensa sisään kaivamalla tassuillaan ovea auki. Kun ei auennut, Pessi aloitti tuijottamisen uudestaan. Harmi kyllä, ruokasatsit tulevat aluksi tuolta pienemmän broiskuannoksen sisältävästä pakastimesta.

 

Lenkillekään Pessi ei voi lähteä ellei yritä ensin kerjätä ruokaa tuijottamalla kuppiaan. Ja lenkin jälkeen pitää rynnätä tarkistamaan ensin ruokakuppi ja sen jälkeen nyt Aarre, josko se jo olisi avannut arkkunsa. Ruuastaan höpsähtänyt koira ilmiselvästi kyseessä. 

 

Pahimmaksi virheeksi sen sijaan osoittautui paistetut kanafileet treeninameina, kun ne unohtuivat takin taskuun puoleksi vuorokautta. Voi hyvä ällötys sitä hajua, joka töissä lähti takista, kun namit huomasin – hajun perusteella tietenkin. Haisee muuten 100 kertaa yököttävämmälle kuin taskuun unohtuneet nakit. Kannattaa uskoa kerrasta eikä kokeilla kotona!

Viimeiset Hannan treenit

… ainakin tältä erää. Muutenkaan ei nyt ole tarkoitus enää mennä ohjattuihin treeneihin tälle syksyä. Josko tulisi itse nyt treenittyä päivittäin jotain edes vähäsen.

 

Tänään kuitenkin kaato-tihkusateessa Norssilla lappalaisporukalla kera japsivahvistuksen. Tehtiin liike kerrallaan vuorotellen ja Pessi odotteli meidän ihmisten kanssa sateensuojassa välit hieman piippaillen, mutta rauhoittui myös lepäämään ja mulkoilemaan minua kulmiensa alta. 

 

Ekaksi HYPPY. Pessi kävi ihan kierroksilla. Hieman huomasi, että oltiin kumpikin väsyneitä eilisestä, vaikka Pessi oli nukkunut jo sen 12 tuntia putkeen ennen treenejä. Minulla taas ei meinannut mennä millään Hannan ohjeet perille. Pessi kuitenkin pisti haukkumiseksi aluksi ihan kaiken eikä keskittynyt ollenkaan hommiin. Aluksi ruutua lelu-ruudussa-periaatteella. Ei toiminut. Sitten näyttöruutuna, jolloin Pessi haki ihan ok paikkaansa ruudussa, mutta pallo palkkana ei toiminut sitten ollenkaan muuten kuin heitettynä. Haettiin sitten ruudussa keskustaa ja Pessi kyllä nyt alkoi jo tehdä töitä ja haki keskustan aina hetken odottelun jälkeen. Mitä sitten itse mokailin palkkauksessa ja hihkumisissa, eli nyt vain pitäisi muistaa hihkaista onnistuneesta suorituksesta se SEIS ja heittää nami keskelle ruutua. Voi kyllä olla väsyneenä vaikeaa, kun koira on edessä. Vaan näitä saatiin kotiläksyksi, eli ruutuun oikeanpaikan hakemisia eri kohdista. Sitä Pessi ei millään meinannut ymmärtää, että ruudun laidalla seisoessaankin ruutu-käsky tarkoittaa keskustan etsimistä. Lopuksi otettiin vielä kauempaa ruutua niin, että itse kuitenkin olin ruudun vierellä. Pessi tuli aina ensin perusasentoa hakien ja sitten vasta toisella käskyllä meni ruutuun. Tätäkin pitää tehdä!

 

Toisena liikkeenä tehtiin hyppyä. Pessistä on sitten tullut hyppyhullu, jossain välissä ja valmistelussa jo hyppää valmis-käskyllä. Eli kisoissa pitää tulevaisuudessa osoittaa valmius nyökkäämällä, ettei Pessi varasta, kun ei kuuntele, mitä käsketään tehdä. Lähdettiin siitä, että Pessi hypättyään pysyisi parin metrin päässä esteestä seisomassa. Eli hypyn jälkeen SEIS ja nami, SEIS ja nami ja SEIS ja nami, SEIS ja koiran viereen. Muuten ok, mutta Pessi vähän lähentyi aina estettä ja mun mennessä viereen, istui ennen palkkausta. Taisi olla omassa palkkauksessakin vikaa. Mutta kotona hyppyä lisää. 

 

Lopuksi yhteinen paikkamakuu. Pessi ei mennyt ekalla maahan, mutta sen jälkeen pysyi hyvin koko ajan, vaikka makasi Narun ja Unnan välissä. Sivulle nousi sentään hyvin. Tehtiin sitten istu-maahan-jumppaa vuorotellen ja Pessillä jatkui edelleen, ettei halunnut mennä ekalla maahan. Piti huomauttaa sille asiasta, jonka jälkeen jo alkoi sujumaan niin hyvin, että kun Hanna käski maahan ja nousemaan, Pessi nousi NOUSE-käskyllä. Muihin käskyihin ei reagoinut, joten vähän huvitti, koska ei olla aiemmin tuota käskyä edes käytetty. 

 

No, ainakin kastuttiin ja paleltiin, sekä opittiin taas hieman uutta. Täytyy nyt suunnitella treeniohjelma ensi viikolle ja tehdä sitten pientä treeniä joka päivä. Eiköhän sitä olla tarpeeksi tälle kesää jo laiskoteltu.

Korrien koulutuksessa

Päästiin tänään osallistumaan Riitta ja Pekka Korrin tokokoulutukseen Laukaassa. Tulipa kyllä tarpeeseen ja oli ihan hyvä kurssi, sillä tuskin tullaan Pessin kanssa osallistumaan tänä syksynä ohjatuille kursseille, kun oma työaikataulu on sen verran tiivis reissuineen. Kurssilta saatiin tänään kuitenkin uutta intoa, ajatuksia ja pieniä vinkkejä tekemiseen. Voi kun kaiken muistaisikin!  

 

Aluksi oltiin Riitan koulutuksessa ja aiheena oli seuraaminen ja jäävät. Valittiin sitten SEURAAMINEN, kun jäävät on ihan ok ollut hallussa ja niissäkin ongelma tulee seuraamisen kautta. Eli ääntäminen ja paikan seilaus oli suurennuslasin alla. Pessi ehkä jopa yllättäen työsti hiljaa (tai minä en siihen kiinnittänyt huomiota), mutta tehtiin seuraamispätkiä eri tempoissa. Riitan mukaan Pessi seuraa hyvin, kun on sille sopiva askellaji, joten askelnopeuksiin ja pituuksiin pitää itsekin kiinnittää huomiota. Pessille paras seuraaminen on ravissa, sillä hitaammassa käynnissä alkaa peitsaamaan ja kontaktikin laskee sen myötä. Riitta ehdottikin, että kokeiltaisiin seuraamista niin, että lähden heti alusta juoksemaan lyhyin askelin ja huh heijaa kun meinasin itsekin järkyttyä, kun Pessi oikeasti piti kontaktin koko juoksuseuraamisen ajan ja tuli hyvin mukana. Kuinka paljon tuo askellus oikeasti vaikuttaakaan! Tätä pitää ehdottomasti jatkaa. Lisäksi sain ohjeeksi, että koska Pessi on nuori koira, siltä ei tarvitse vielä vaatia täydellistä paikkaa tai perusasentoakaan. Riittää, että ensi talvena alan Pessin mielenkiinnon mukaan vasta miettiä korjauksia ja paineistusta. Nyt kannattaa vain pitää treeni mielenkiintoisena ja iloisena tekemisenä. Hyvin innokkaana ja iloisena koirana Riitta Pessiä piti. Lopuksi vielä käsiteltiin kaukoja. En kyllä edelleenkään osaa päättää, onko Pessille hyvä tapa tuo, että se pitää persauksensa paikallaan muun kropan liikkuessa…

 

Seuraavaksi oltiin Pekan ohjauksessa ja aiheena olivat NOUDOT. Tunnariin saatiin hyviä vinkkejä, kuinka väärät aletaan ottaa treeniin mukaan. Nythän on tehty paljon vain yhden oman kapulan etsimistä. Seuraavaksi vain vähitellen mukaan vieraat kapulat. Tärkeää on, että pidän itseni ilmeettömänä, kun Pessi noutaa oman kapulan ja sitten taas höpsöttelen Pessiä, kun se nostaa väärän. Näin ollaan koetilannettakin lähempänä. Itse tehtiin kuitenkin perustasamaanouto, jossa näkyikin sitten meidän ongelma nro yksi eli Pessi ei kummallakaan noutokerralla tullut takaisin samalla tempolla kuin oli mennyt ja sivullekaan ei tullut ennen kuin erikseen käskin. Pekan mukaan tässä näkyi Pessin epävarmuus, ettei se tiennyt, mitä pitää tehdä liikkeen lopuksi. Pitotreenejä erikseen siis pitää tehdä ja paljon samoin kuin luoksetulotreeniä huippupalkalla! Siitä Pessi kuitenkin sai kehut, että käsitteli noutokapulaa nätisti eikä alkanut mälläämään edes silloin, kun käskin sen korjata paikkaa.

 

Ruokatauon jälkeen käsiteltiin Riitan johdolla luoksetuloa ja ruutua. LUOKSETULO tehtiin Pessille ekan kerran pysäytyksellä, kun vähän epäilin josko Pessille edes toimisi pallon lentäminen. Noh, toimihan se ja Pessi jarrutti heti pallon perään. Tätä jatketaan nyt pari viikkoa ja mukaan otetaan myös seiso-käsky STOP-muodossa. Jatkossa jätetään pois sitten pallo ja käskynä toimii enää vain sanallinen käsky. Vaihtoehtoisesti voidaan kokeilla tätä myös kiertämisen kautta, jos ei toisella tavalla onnistu. 

RUUTU tehtiin ensin siten, kuten ollaan tehty eli näyttöruutuna. Pessi tuli katsomaan ruutua kummallakin kerralla, kun kävin ruudussa palloilemassa ja meni sitten käskyllä suoraan ruutuun ja oli varma, että jotain herkkuja sinne on piilotettu. Kolmannella kerralla kävin näyttämässä ruudun vain kohauttamalla olkapäitä takarajalla ja  silloin Pessi menokäskyn saatuaan arpoi puolessa matkassa mennäkö ruutuun vaiko ei. Hiljaisuuden vallitessa päätti kuitenkin hakeutua ruutuun. Tässä vaiheessa palkkana toimi jo narupallo, jonka lennätin ruudun taakse ja Pessi haki sen innokkaasti. Riitan mukaan narupallo toimiikin Pessille ruudusta palkkana niin kauan kuin se vain tekee innokkaasti sen kanssa, vaikka Pessi palauttaakin pallon vain hakeakseen namin eikä siis leiki pallolla. Pallo voi joko lentää taikka sitten olla ruudussa valmiina takarajalla satunnaispalkkauksena. 

 

Lisäksi vinkkeinä sain Pessin kanssa, että edelleen kannattaa jatkaa sen kanssa sisällä leikkimistä, koska Pessi kuitenkin siellä leikkii. Vaikka se ei nyt ulkona olekaan kiinnostunut repimisestä tai leluistaan kuin namin vaihdoksissa (vaikka äitin luonahan se palloja juoksuttaakin pitkin pihaa ja leikkii), niin täytyy pitää yllä leikkimistä niissä tilanteissa, joissa Pessi leikkii, sillä koira on kuitenkin erilainen esimerkiksi muutaman vuoden päästä ja kehittyy koko ajan, joten muutaman vuoden päästähän Pessi saattaa leikkiä ulkonakin. Mistä sen koskaan tietää ellen pidä leikkiä yllä.

 

Lopuksi katsottiin vielä Pekan johdolla kokeenomaista suoritusta, joiden tekeminen on myös tärkeää. Eli muutama liike palkatta ja loppuun huippupalkka ja vähitellen pystyy kasvattamaan sen sitten siihenkin, että käydään koko luokka lävitse palkatta ja sitten vasta huippupalkka. Näin koiralle kerrotaan, ettei se koetilanne ole sen ihmeellisempi kuin normitreenitkään ja ettei palkkaamattomuutta tarvitse pelätä. Ehdottomasti pitää tehdä Pessin kanssa enempi! Tänään tehtiin kuitenkin pätkä seuraamista ja luoksetulo. Oli huono seuraamispätkä, Pessi haahuili ja täyskäännöksessä kävelin suoraan Pessin kylkeen. Luoksetulosta ei jäänyt sen kummempaa mielikuvaa, ihan ok se meni. Sen sijaan siirtymäväli liikkeiden välissä oli juuri meidän normaalia kisasuoritusta eli kehumisen jälkeen Pessi jäi katsomaan, missä palkka ja oli ihan kympillä etsimässä sitä ja meinasi jo lähteä lapasesta. Tähän saatiin vinkkinä, että täytyy opettaa Pessille täysi kontakti välihetkiin tai pistää se lepäämään siksi aikaa. Ja siksikin ketjuttaa liikkeitä, ettei sitä palkkaa tule etsittyä ja kaivattua ja sitä kautta purettua paineita, kun Pessi lähtee haahuilemaan. Todella hyvä vinkki kyllä!

Todella hyödyllinen päivä oli tänään ja vieläkin on hieman pöllämystynyt olo kaikesta tiedosta, jota saatiin. Nyt tullaan treenimään ahkerasti ainakin luoksetulon stoppeja narupallolla ja noudon palautusta sekä luoksetuloon vauhtia.

Onnea Roope 7v!

Kaikessa hälinässä on unohtunut maanantaiset Roopen 7-vuotissynttärit!!! Noh, jospa äiti on kuitenkin muistanut Roopea paijata, tai itseasiassa, Roope on varmasti muistanut ilahduttaa äitiä sylikissana olollaan, kun on taas saanut nauttia yksinään ison talon antamasta rauhasta. Ja mummo on varmasti tarjoillut Roopelle katkarapuaterian.

 

Barffin aloitus

Aivan loistavasti on ainakin maistunut Pessille tänään barf-ruoka. Aamulla vähän epäillen sekoittelin liha-kasvismössön kuppiin ja lorautin mukaan rypsiöljyä reilusti. Pessi seurasi koko ajan tiukasti vieressä, kun yleensä on tullut paikalle vasta, kun nappulat ovat kupissa lattialle. Nyt piti ihan vierestä seurata ja vahtia herkkujen tuloa. Vähän maiskutteli öljylle aluksi, mutta viimeistä piirtoa myöten piti loppujen lopuksi kuppi nuolla.

 

Töistä tullessa otin jo kanankaulat sulamaan ja pistin ne kuppiin. Eipä Pessiä muualla kuin keittiössä näkynyt sen jälkeen, kun piti ruokaansa kytätä. Käytiin välissä sateessa kaupassa, ja vaikka meinasin kävellä Länkkärille asti, Pessi käytti minut vain Salessa ja tuumasi, että kotiinpaluun aika. Noh, kyllä se mulle vaan passasi ennemmin kuin sateessa kastuminen. Kotona Pessi kurvasi suoraan keittiöön odottamaan taas ruokaansa. Aikaistin nyt noiden luiden antoa normaalista ruoka-ajasta. Jos näin alkuillasta alkaisi antamaan tuon iltaruuan, kun lenkki on heitetty ja on pidetty pieni lepohetki sen jälkeen. Hyvin maistui nuo kanankaulat Pessille, piti opettaa nyt aluksi kädestä pitäen, ettei niitä hotkita vaan pureskellaan. Pessi hotkaisi ensimmäisen, mutta muut malttoi pureskella, kun tajusi idean ja etten ole niitä siltä viemässä, vaikka kädestä syötänkin.

 

Eikä tänään ole tullut kakkojakaan kuin aamulla eilisiä nappulakakkoja. Outoa kieltämättä, kun tuntui, ettei Pessi edes merkkaillut niin usein kun yleensä.

Pessi barffaa!

Pari päivää on menty todella väsyneissä tunnelmissa. Pessin iho on todella huonona ja sen oikean laidan tajusin vasta eilen furmisteltuani Pessin turkkia jokusen tunnin ajan. Hurjaa, miten paljon karvaa voikaan lähteä yhdestä jalasta – saati sitten koko koirasta! Inhottavammaksi tilanteen tekee vielä se, että Pessin iho on paikoitellen vereslihalla asti. Todella ikävä juttu, joka paljastui vasta, kun sain vihdoin nyhdettyä koko pohjavillan irti. Iho hilseilee ja on ruvella, joka sitten lähtee mukaan myös pohjavillan harjaamisen yhteydessä. Siltikin harjaus on nyt pakko tehdä, että saadaan iho tuulettumaan ja eilen harjatut kohdat punoittivat enää tänään vain hieman. Uskon, että kunhan olen koko koiran käsitellyt, ihokin alkaa jo sen voimasta voida paremmin. Vielä olisi kauluri – tai käytännössä valkeat osat harjaamatta, muuten olen nyt kahtena iltana saanut käytyä soopelin osion läpi. Pahin, eli kauluri, onkin sitten vielä huomisen urakka.

 

Päättelin iho-oireista, Pessin selvästä kipuilusta ja Pessin tarpeiden kasvaneesta koosta sekä niiden tekomäärästä, että nykyinen Eaglen holistic lammasriisi-nappula ei passaa Pessille tällä hetkellä yhtään. Vaikka se oli vielä keväällä ihan hyvin sulavaa, sillä ainahan Pessi on tehnyt monta kertaa päivässä kakat, niin nyt tuntuu, että kaikki ruoka tulee läpi. Nopean konsultoinnin jälkeen ja Liisamaijan suuren avun turvin päätin sitten samantien nyt vaihtaa Pessin eliminaatiobarffille. Aloitetaan kuitenkin ihan aluksi vain muutamalla ainesosalla ja kokeillaan sitten myöhemmin lisätä muitakin ruokia joukkoon, jos nyt aluksi edes kana, salaatti, kesäkurpitsa ja kylmäpuristettu rypsiöljy kävisivät Pessille. 

 

Laskeskelin, että tuskin tämä juurikaan enemmän tulee maksamaan kun nykyinenkään ruokinta luineen ja herkkuineen. Pessin ruoka-aineiden saannin laskin nyt sen mukaan, että kokonaismäärältään Pessi saisi 600 grammaa ruokaa yhteensä päivässä. Siitä noin 350 g koostuu luisista lihoista eli kanan kauloista ja siivistä, ja 240 g kasvis-lihamössöstä. Kasvisten (salaatti ja kesäkurpitsa) osuus on 140 grammaa ja lihan (kanan jauheliha) osuus noin 100 grammaa. Että näillä mennään ja kokeillaan. Tänään Pessi sai vielä aamulla nappuloita ihan vähän, nyt loppupäivän se on paastonnut ja huomenaamulla aloitetaan liha-kasvismössöllä kera öljyn. Illalla Pessi saa sitten kanankauloja. Toivottavasti iho- ja mahaongelmat tällä ruokamuutoksella korjautuvat ja muitakin aineita voidaan myöhemmin joukkoon sekoitella.

Kyllä maalla on mukavaa…

…eli reissukertomus, kuinka hot spot hankitaan. Toisin sanoen oltiin viikonloppu Kainuun suunnalla ja helteitä riitti. Perjantai aloitettiin sillä, että ensi töikseen Pessi jahtasi Roopen puuhun, josta sisuuntuneena kissa juoksi metsään eikä tullut huutelulla takaisin. Yöllä sentään löysin sen mummolan portailta istumasta, josta piti väkisin kotiin raahata. Eipä Roopea sen kummemmin kotona näkynytkään ennen kuin vasta sunnuntaina, kun kissaserkukset Viivi ja Huugo olivat lähteneet taas tien päälle. Heti sen jälkeen Roope sitten kömpi piilostaan ja oli oikein tyytyväinen olotilaansa ainoana kissana.

 

Pessi pysyi koko viikonlopun hienosti pihalla irtikin, ja välillä unohtui jopa, että se oli vapaana. Kaikkiin töihin tietysti piti osallistua, niistä tärkeimpänä lettukestien virallisena valvojana toimiminen ja kyllä niitä lettuja Pessinkin mahaan eksyi. Samoin herra kerjäsi mielestään todella hyvää herkkua onnistuneesti. Pessi varmasti kelpaisi Piltinkin mainokseen: “Kelpaa koirallekin!”

 

 

Viikonlopun aikana Pessi ehti rypeä järvessäkin, ja kaikesta kuivattelusta, föönailusta ja harjaamisesta huolimatta ihoon kehittyi taas hot spot. Tällä kertaa takapäähän, kun harjastin ja föönailin uimisen jälkeen kauluria enemmänkin, joten totta kai jäi huomaamatta, että pöksykarvat olivat myös ihan takussa ja hautoivat yllätystä. Onneksi jatkoin harjaamisurakkaa tänä aamuna ja huomasin hot spotin ajoissa ennen kuin se ehti levitä, joten sain leikeltyä Pessiltä taas hieman karvoja. Mummo lahjoitti hiustenleikkuukoneen Pessin karvojen ajeluun ja sillä saatiinkin karvat ajeltua nätisti hot spotin päältä juureen asti. Eli betadinea kuluu ja huomenna olisi tarkoitus hakea lainaan ystävämme furmis, jonka avulla kynin kyllä Pessin tuosta irtokarvasta ihan kaljuksi viimeinkin. 

 

Oli kyllä todella kauniit illatkin Oulujärvellä, joten pitihän sitäkin kuvailla.

 

 

 

Tunnaritreeniä

Laiskoja oltiin, myönnetään. Nukuttiin mun töitten jälkeen, ja käytiin vain kaupassa Salessa. Eli niin mahdollisimman lyhyt lenkki kuin vain me pystytään tekemään. Kurja minä. Pessillä virtaa riitti, joten käytiin nyt sitten kuitenkin vielä treenaamassa alakentällä. 

 

Seuraamista värkättiin vähäsen. Ilman namia kädessä, Pessi edisti ihan julmetusti. En jaksanut alkaa hinkkaamaan kuitenkaan tänään sitä. Jääviä tehtiin myös, joista seisominen oli vähän hakusessa aluksi, mutta sitten luisti kaikki ilman ongelmia. Kiva, kun kenttä oli vasta lanattu, niin jäi meiltä kummaltakin siihen jäljet. Näki niistäkin hyvin, että Pessi veti MAAHAN-käskyllä suorilta jaloilta siihen paikkaan. Niin ja luoksetuloakin värkättiin kunnon häiriössä, oli lasta, aikuista, pyörää ja koiraa ja Pessi toimi – hieman viiveellä, mutta teki kuitenkin.

 

Kolme toistoa tehtiin myös tunnarin alkeita. Mulla oli taskussa vain oman hajuisia tunnaripalikoita, joita yksitellen tauot välissä kylvin ruohikon sekaan. Ensimmäinen oli helppo ja Pessi toi sen ongelmitta. Toista joutui vähän etsimään, mutta löytyi hyvin. Kolmannen tein kentän toiseen päähän samalla, kun Pessi oli paikkamakuussa toisessa päässä. Laitoin palikan syvälle pusikon sekaan ja vain innostin Pessin onnistuneen paikkamakuun jälkeen hakemaan palikan. Hyvin hakikin ja mikä parasta, yhtään kertaa ei edes ajatellut kusaista palikan haun lomassa tai sen jälkeen! Wou!  

 

Kotona vielä piilotin muutaman palikan ja pistin Pessin etsimään sen suuremmin kertomatta, mitä se etsisi. Pessi tiesi kuitenkin lihapullan olevan palkkiona etsimisestä, joten se panosti ja etsi järjestelmällisesti koko kämpän. Kysyi välillä minulta, että todellako, mutta etsi kuitenkin ja löysikin palikan ja siitä pistettiin bileet pystyyn. Löysi myös seuraavat kaksi palikkaa ihan helposti, kun nyt tiesikin, mitä etsiä, ja siihen me sitten lopetettiinkin. Vaikkakin Pessin mielestä olisi pitänyt vielä jotain tehdä, joten käskin sen etsiä pallonsa. Kohta Pessi piippailikin pöydän alle, että tuolla se on, mutten saa sitä. Vilaisin nopeasti, että hölmö koira, ei se pallo siellä ole, mutta kun Pessi ei antanut periksi, piti minun ihan kyykistyä ja siellähän se pallo olikin! Kyllä Pessin nenä tietää.