Koiratreffejä

Onpas pitänyt taas mukamastaan niin kiirettä, etten ole tänne ehtinyt kertoilla kuulumisistamme. Ulkoiltu ollaan kyllä paljon ja muut ajat nukuttu sisällä väsyneinä leikeistä. Seisomista on Pessin kanssa harjoiteltu joka päivä kaikissa yhteyksissä ja näyttäisi, että häiriöttä se seisoo täydellisesti. Pitäisi vielä päästä kokeilemaan häiriössäkin. Hampaitakin olen tutkinut ihan urakalla, koska nyt niihin taas saa vaihteeksi koskea, kun alakulmahampaatkin ovat jo puhjenneet esiin. Ylhäällä vastaavat jo heiluvat ja niiden lähtöä tässä odottelen. Ensi viikon sunnuntaina olisi mätsärit, joihin olisi tarkoitus Pessi viedä ja luultavastihan nuo hampaat ennen sitä tippuvat. Saas siis nähdä, miten niitä hampaita annetaan katsoa vaihtumisen jälkeen…

 

Keskiviikkona käytiin lenkillä Hannan, Nastjan ja tämän äipän Minja-bortsun kanssa Haukanniemessä. Pessi arasteli ehkä vähän Minjaa, mikä näkyi muiden kiertelyinä ja varomisena. Järkevää, koska Minja kuitenkin on aikuinen narttu, jolle Pessin kuuluukin alistua. Illalla törmättiin vielä lenkillä Liisaan ja Venla-kultsuun ja kierrettiin Haukkis heidänkin kanssaan.  Muiden koirien puuttuessa Pessi vähän jopa roikkui Venlan karvoissa, mutta nätistihän tuo osasi muuten olla.

 

Eilen taas tehtiin viikottaiset reissut pyykkitupaan. Pessi menee sinne aina halukkaasti eikä osoita mitään pelkoa koneita kohtaan. Vielä mukavampaa on, jos paikan päällä sattuu olemaan rapsuttelijoita. Päivän aikana tehtiin parin tunnin lenkki Laajavuoren luontopolulla Emman ja Mashan kanssa. Koirat pyörivät, hyppivät, rypivät, möyrivät ja painivat lumessa pitkin lenkkiä. Pessikään ei tuntunut väsyvän, vaikka painoikin täysillä suurimman osan lenkistä Mashan perässä kiitäessään. Ja varmasti metsän elävät ja hiihtäjätkin kaikkosivat edestä, kun koiranhaukku läheni.

 

Tänään tarkoituksena oli viettää sitten vaihteeksi “rauhallinen” päivä, mutta aamulla törmättiinkin pihalla Paulaan ja Rio-holskuun. Lähdettiin sitten heidän mukaansa Tuomiojärven jäälle, jossa menossa mukana olivat myös Mari Ninni-russelin ja Myytti- hoffin kanssa sekä Sarinka, Helmi(Myytin äiti)-hoffi ja Ketku-aussie. Kuudesta koirasta lähtikin sitten ihan kunnolla ääntä ja fiksusti melkein kaikki ihmisetkin väistivät isojen koirien temmellystä. Pessi seuraili tilannetta aluksi sivusta, onhan siitä jo aikaa, kun se näin isossa porukassa on joutunut telmimään. Vähitellen rohkeus kasvoi ja uskalsipa herra uhitella Ninnillekin uskomatta ensimmäistä varoitusta. Kovapäisenä Pessi ei vain uskonut, että Ninni nyt tosissaan sitä komentaisi. Rion kaulurissa roikkuminen oli silti Pessin mielestä se leikin paras juttu. 

Lappalaistreffit

Oi, mikä ihana kevätpäivä tänään olikaan täällä Jyväskylässä! Koko päivän aurinko jaksoi paistaa ja vieläpä lämpimästi. Käytettiinkin sitten koko päivä hyödyksi ulkoillen. Aamulla nimittäin treenailtiin Jonnan, Akun ja Hessun kanssa vähän näyttelyjuttuja. Pessin liikkeet näyttävät jo ihan oikeilta, mutta seisotuksen ja hampaiden katsomisen kanssa pitää vielä treenailla. Seisomisen kanssa meinasin jo vaipua epätoivoon, kunnes Jonna kokeili Pessin kanssa. Ja kappas, sehän seisoi! Joten Jonnan nikseillä Pessi sitten seisoo (ainakin välillä) todella hienosti. On se fiksu poika, jos vain olisi yhtä fiksu emäntäkin!  

 

Iltapäivällä treffattiin Haukanniemessä Riikka ja lapinporokoiranarttu Viima. Alun tutustelun jälkeen koirat löysivät nopeasti yhteisen sävelen. Vaikka Pessi välillä juoksuttikin Viimaa rannasta löytämänsä aarre suussaan, suurin osa lenkistä meni ihan painimisen merkeissä. Ja mikäs oli painiessa, kun aurinko lämmitti ja Tuomiojärven jää oikein hehkui. Kun vihdoin nyt päästiin lappalaisseuraan, oli ilo huomata, että kyllä se Pessi oikeissa mitoissa etenee kohti aikuisuutta. Lisäksi sen paljon puhuttu haukkuminenkin oli aivan vastaavaa kuin Viimalla samoin kuin monet muutkin eleet. 

 

Loistavia kuvia Riikka Närän ottamina seuraavassa. Lappalaisiloittelua lisää netissä:

 http://picasaweb.google.com/tuikeviima/ViimaJaPessi0208. 

Kiitos Riikka!  

  

      

 

       

Lumiukko ja muita lenkkeilyjä

Aurinko paistoi aamulla lämpimästi ja oli ihana käydä Tuomiojärvellä ottamassa Pessistä kuvia. Kamera lähtikin sen jälkeen Leilan mukaan, joten seuraavan viikon aikana ei tule kuvia otettua. Järvellä seuranamme olivat Jonna ja Hessu. Eilen satanut lumi oli tarttuvan sorttista ja niinpä Pessistäkin kehkeytyi oikea lumiukko. Auringon lämmössä lumet kuitenkin sulivat nopeasti ja Pessi taas könysi niin innokkaasti, että toinenkin alakulmahammas lähti irti. Penturaukka onkin nyt aika hassun näköinen ilman alakulmureitaan. 

 

Kävimme myös katsomassa Wonku-kiharanpentua ja johan löytyi pienestä mustasta ärinää Pessin sitä yllyttäessä leikkimään. Jahka Wonku tuosta vielä kasvaa, niin kyllä niillä varmasti tulee Pessin kanssa olemaan tiukat kiistat. Molemmat samanmoisia päänsä pitäjiä. Päivän aikana Pessi joutui myös treenailemaan yksinoloa eikä ollut edes tarpeitaan sisälle tehnyt vaan odotti kiltisti, että vein se ulos, kun tulin keskustasta. Illalla käytiin vielä lenkillä Kaijan kanssa ja Pessillä oli hauskaa sen juostessa lumipallojen ja risujen perässä. Metsässä treenattiin myös kerran-pari minun etsintää. Kaija piti Pessiä hihnassa mäen alla minun mennessäni piiloon mäen päälle puun taakse. Hätä Pessille oli tullut perääni. Vapaaksipäästyään sai käskyn etsiä minut ja suoraan se tulikin luokse ilman epäilyksiä. Tätä täytyy alkaa aina mahdollisuuksien tullen kokeilemaan ja vaikeuttamaan. 

 

Ja sitten niitä kuvia Tuomiojärveltä:

 

 

 

 

 

 

 

Hampaat kateissa

Kevätilmojen vastapainoksi tänään tuli lunta varmasti parikymmentä senttiä. Pessistä se oli mitä ihaninta piristystä ja koira rypikin lumessa jokaisella lenkillä oikein onnellisena. Aamulla käytiin Mashan ja Emman kanssa kiertämässä Haukanniemi jäätä pitkin. Pelloille ei ole vieläkään asiaa, koska niille on levitetty ilmeisestikin kalkkia. Turha sinne on viedä koiria likaantumaan.

 

Tuiskussa saatiin kävellä ja koirat touhusivat toistensa kanssa. Tuumailtiin siinä Emman kanssa, että koska Pessi ja Masha ovat viettäneet toistensa kanssa niin paljon aikaa, ne selvästi tulevat myös hyvin toimeen keskenään. Masha muun muassa antaa Pessin mennä petilleen, vaikka edes ihmiset eivät sinne saa mennä. Tosin jos on joku kolmas koira mukana, niin Masha alkaa ärisemään Pessille. Ilmeisesti kyse on tällöin mustasukkaisuudesta, ettei Pessi saisi leikkiä muiden kanssa. Leikin tiimellyksessä Pessiltä irtosi alakulmahammas ja nyt paikalla on vain sen paikka. Uuden hampaan kasvua tässä siis jännityksellä odottelen. Takaa ja aivan edestä hampaat näyttäisivät jo vaihtuneen.

 

Kotosalla Pessi ja Riiva ystävystyivät, vaikka yö menikin Pessin osalta minun vieressäni kissojen murinoilta paossa. Huvittavaa on, että myös Riiva nukkui vieressäni selätysten Pessin kanssa. Joka tapauksessa Riivan vierailu teki hyvää sekä Roopelle että Pessille. Myös Riiva vähensi Roopelle murisemista ja yritti leikkiäkin omalla tavallaan tämän kanssa. 

 

Minulle tuli ikävä mummon lihapullia ja tein sitten niitä tänään ruuaksi. Tuli kyllä hyviä, vaikka ei ne tietenkään mummon tekemiä voittaneet. Mutta oli mukava onnistua ruuanlaitossakin. Ja gilmoren tyttöjen viimeiselle jaksolle niiskuteltiin eläintarhan kanssa oikein urakalla. Kovasti olen päivän aikana yrittänyt miettiä, mitä opettaisin Pessille seuraavaksi. Ehkä meidän pitäisi alkaa ihan kunnolla piilottelemaan ja etsimään namipaloja ja leluja. Ainakin esineen nouto ja luovutus Pessillä on sisällä hallussa. Ulkona tämä ei kuitenkaan onnistu, joten sitäkin pitäisi alkaa harjoittelemaan pentukurssia varten.

Kyläluudat

Tälle viikolla ollaankin sitten kyläilty paljon, ja ulkoiltu. Eilen käytiin jäällä juoksemassa Dali-valkkarin ja Mashan kanssa. Koirilla oli kivaa, varsinkin kun Pessi pienimpänä joutui useimmiten muiden höykkyyttämäksi. No, eipä tuo tainnut suuremmin itseensä ottaa vaan antoi takaisinkin samalla mitalla. Illalla taas käytiin Kaijan luona syömässä ja Huugo-kissalla oli hauskaa. Sen suurin hupi ja tyydytys näytti olevan Pessin takaa-ajo ja pelottelu. Pessistä se taas ei ollut ollenkaan hauskaa. Kaijalle kiitos kokkailuista ja mokkapaloista!

 

Tänään meille tulikin hoitoon Riiva-kissa. Riiva on kasvanut karjakoirien parissa ja ikää neitokaisella on vasta puolisen vuotta. Pessistä Riivan tulo oli ok niin kauan kuin kissa pysyi kiipeilypuussa. Vaan kun se jalkautui maan tasalle, niin olihan se pelottava! Päivän aikana Riiva tosin tajusi, että Pessi voisikin olla koira ja mielellään olisikin leikkinyt Pessin kanssa. Tämä vain ei ole yhtään niin innokas. Mutta illalla pariskunnan nenät jo kohtasivat ilman mitään välienselvittelyä. Alku sekin.

 

Roopea Riiva ei sen sijaan voisi vähempää kiinnostaa. Roope on selvästi asennoitunut, että tuo on vain kylässä ja antaa Riivan pomotellakin itseään. Riiva ei oikein kissoja tajua (luulee itsekin olevansa karjakoira), ja Roopelle sen pitää koko ajan murista varoitukseksi. Onhan Roope kaksinkertaisen kokonsa vuoksi suuri uhka! Uteliaisuutta kissan on kuitenkin vaikea voittaa, joten Riivan päivä on mennyt lähinnä Roopen touhujen (=nukkumisen ja syömisen) seurailuun.

 

Pessin kanssa sen sijaan käytiin aamupäivällä naapurissa tervehtimässä uutta pentusta. Kiharakarvaisennoutajanpentu Wonku tosin vain nukkui suurimman osan ajasta. Onhan se niin rankkaa olla vielä pieni 8-viikkoinen pentu. Itse en enää osannut edes kuvitella, että Pessikin oli samankokoinen rääpäle tullessaan, koska nopeasti se kasvoi. Tällä hetkellä Pessi painaa vajaa 10 kg ja säkäkorkeus on n. 41-42 cm. Ruokakin on alkanut tarttumaan ja koira on saanut selvästi jo lihaa luittensa päälle. 

Päivieni ilo

Kyllä Pessi vaan on päivieni ilo ja iltojeni valo. Ei sille vain voi mitään, että naurattaa kaikki sen toilailut. Viimeisimpänä huvituksena Roopen vahtiminen peilin kautta. Onhan se kissa niin pelottava sen kautta katsottuna. Esimerkkiä videoilla, kun sille linjalle on kerran lähdetty. Ja selvyyden vuoksi, Pessi ei koskaan urise tai räyhää tällä lailla Roopelle kasvotusten.   

 

 

 

Laiskapäivä

Tänään oli laiskaakin laiskempi päivä eilisten riekkumisten jälkeen. Aamusta Pessi sai harjoitella yksinoloa, ja tuon ajan se oli ilmeisestikin käyttänyt hyvin hyödykseen ja nukkunut koko kolme tuntia. Ihanaa, kun vielä ainakin voi vain jättää sen huoletta tänne ilman pelkoa, että ukkeli tuhoaisi jotain saati sitten haukkuisi. Toivottavasti näin mennään jatkossakin!

 

Iltapäivällä käytiin jäällä kävelemässä kahdestaan. Kivasti Pessi osaa jo irrotakin minusta, mutta tulee kuitenkin pitkänkin matkan päästä takaisin, jos huudan – ja vaikken huutaisikaan, Pessi ei voisi jättää omaa makeispussiaan edes muiden koirien vuoksi. Lisäksi käytiin samalla reissulla moikkaamassa tuttuja koiria Haukkiksessa, mutta koska ne olivat kaikki Pessiä pienempiä, jätimme pian pienemmät leikkimään keskenään. Pessi ei oiken käsitä omaa voimaansa ja rajojaan pienempien seurassa. Tiedä sitten johtuuko se vain siitä, että se on enimmäkseen leikkinyt vain isompien koirien kanssa.

 

Koko päivää on kuitenkin kaikesta huolimatta leimannut väsymys ja laiskuus. Tämä on myös näkynyt Roopessa ja Pessissä. Ne ovat kumpikin vain nukkuneet enkä sen paremmin ole itsekään selviytynyt. Seuraava videonpätkä ukkojen laiskasta leikistä kuvaakin aika selvästi tätä päivää:

 

 

Ulkoilupäivä

Ah, ihanaa, aurinko paistoi ja lämmitti niin paljon, että pakkohan sitä oli aamulla heti ulos päästä. Aamupyykkäyksien jälkeen naapurin Masha-seropikin tuli meille hoitoon päiväksi, joten vipinää oli luvassa.  Tähän mennessä Mashan ja Pessin yhteiselo oli sujunut ilman suurempia ongelmia, Masha on ollut pomo eikä Pessi ole sitä edes yrittänyt kyseenalaistaa. Uusi tilanne syntyi kuitenkin heti, kun koirat jäivät vain minun kanssani. Masha on aika neiti omimaan kaiken itselleen ja niinpä se sitten tuumasi nopeasti, että myös minä olen sen enkä Pessin. Ongelmia syntyi etenkin, jos toinen sai namipaloja eikä toinen ehtinyt tilanteeseen. Kun hoksasin muutaman Mashan hampaiden vilauttelu- ja Pessin uikutuskerran jälkeen tämän, pystyin suuremmitta ongelmitta pitämään koirat toisistaan erillään näissä tilanteissa. 

 

Puoliltapäivin lähdimme ulkoilemaan ja vein koirat Tuomiojärven jäälle juoksemaan. Itse ulkoilutin sitten ahkerasti kameraa ja ihan hyviä kuvia sainkin vihdoinkin koirista. Aurinkokin jaksoi paistaa lämpimästi, joten koirat olivat aivan onnessaan saadessaan juoksennella. Aikakin kului kuin siivillä ja kotiin tulimme vasta kahden maissa. Ja minusta kun lenkki oli ollut aivan lyhyt! Mutta niin vain oli väsyneitä koiria sitten ja rähinäongelmatkin olivat historiaa, kun Pessi nukkui jaloissani ja Masha heti tuolin takana. Roopekin pystyi liikkumaan arkailematta koirien seassa. Yleensähän se ei vieraista koirista pidä. Osoitti kuitenkin Mashalle heti sähisemällä, kuka on viime kädessä pomo eikä niiden kahden välillä ongelmia syntynyt. Jännä muuten, että Pessille Roope ei ole kertaakaan sähissyt, ei edes silloin kun olisi ollut aihetta!

 

Iltapäivällä törmäsimme vielä Heiniin ja lähdimme käymään lyhyellä ulkoilulla läheisen lahden jäällä valkoisenpaimenkoiranpennun Dalin kanssa. Vaikka Pessi on Dalia viikon vanhempi, on Dali jo kaksin kertainen kooltaan Pessiin nähden. Pentujen kokoero vaikuttaa myös niiden liikkumiseen. Pessin juostessa tuhatta ja sataa (ei sitä turhaan ole muiden koirien kanssa treenattu) Dali oli hitaampi ja kömpelömpi. Nämä kaksi lenkkiä tekivätkin sitten tehtävänsä ja Pessi oli loppuillan todella väsynyt. Toisaalta ei se varmasti pahaakaan tee, että välillä on päiviä, jolloin todella vedetään kumpikin itsemme piippuun. Huomenna Pessikin saa totutella taas yksinoloon ja luvassa on paljonpaljon rauhallisempaa menoa kuin tänään. 

 

 Ja tässä vielä päivän kuvasaalista. Loput parhaat palat löytyvät osoitteesta http://s259.photobucket.com/albums/hh314/Tintzuk/Pessi%20ja%20Masha/ (kopioi selaimen osoitekenttään).

 

 

 

 

 

 

 

Jääleikkejä

Tänään Pessi pääsikin pitkästä aikaa Mashan kanssa telmimään. Oli tarkoitus viedä koirat Haukkikseen, mutta koska jääkin tuntui Tuomiojärvellä kantavan, niin mentiin sitten sinne lenkille. Hiihtäjiä saimme vähän varoa, mutta muuten koirat saivat juosta mielin määrin. Ja niin ne juoksivatkin! Pessikin saa jo aika hyvin kiinni isompia koiria ja Mashankin edellä se pysyi hienosti. Tosin Masha taisi vähän varmistella liukkaalla jäällä juoksemistaan, kun taas Pessi näytti vain viipottavan eteenpäin häntä suorana.  

 

Iltapäivällä käytiin kävelemässä postilla, ja Pessi jäi sen eteen odottelemaan jo ihan kiltisti. Haukkui tosin perään, mutta sekin vaimeni muutaman haukunnan jälkeen. Ja ihailijoita pennulla riitti koko ajan. Auringonpaisteessa pentu näyttikin aivan mahtavan väriseltä ilmestykseltä. Treenailtu ei ole viime aikoina muuta kuin namin sieppaamista ilmasta ja sivulle menoa. Kumpikin sujuu ihan mukavasti, vaikkakin sivulle tuloa täytyy parannella tietysti vielä paljon. 

 

Viikonlopun aikana oli selvästi huomattavissa, että Pessiä alkaa jo kaikki hajut kiinnostaa. Lenkeillä sitä sai vetää koko ajan perässä, tai jos edellä meni koira, niin sitten kyllä riitti virtaa vetää hihna kireänä. Kaiken lisäksi hihnassa kulkeminen on välillä todella työlästä, koska Pessin mielestä hihna on vain haittona tai purulelun asemassa. Kotona koira on kuitenkin mitä ihanuus ja ongelmia ei ole minkään suhteen. Veikkailisinkin, että ulkoiluongelmat liittyvätkin koiran itsetietoisuudenkin jatkuvaan kehittymiseen.  Täytyy vain yrittää puuttua niihin jo tässä vaiheeessa.

 

Tässä vielä kuvia aamun lenkiltä:

 

      

 

Ongelmia kuvissa

Näyttäisi, että kuvien kanssa on nyt ongelmaa, koska kuvapalvelin on jumissa. Vaihdan seuraavien päivien aikana kuvaohjelmaa, niin sitten pitäisi taas näkyä. Sitä odotellessa… Vanhempien kuvien kohdalla odottelen hetken, että jos edellinen kuvaohjelma vielä alkaisi toimimaan. Jos ei, sitten voin myöhemmin ehkä kuvia vielä päivitellä. Nyt ei jaksaminen siihen riitä.